Minä Lennitiikeri
Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Jos se on mittakaavana niin olen todella rakastettu. Tosin tunnen olevani sitä ilman nimeänikin. Kasteessa saadut nimeni ovat Marja Leena Annikki.
Koska olen syntynyt Savossa vastuu kaikesta lukemastasi tässä on sinulla itselläsi.
Lapsena sain lempinimen joka savolaisittain taipui Leenasta Liepoksi, Leena oli silloin perheeni kutsumanimi jota en tainnut kuulla kun vasta koulussa opettajan suusta. Lieppo sinne, Lieppo tänne veljeni rallattelivat ja minähän menin ja tulin niin, että sain ennen kouluikääni toisen lempinimeni “ Pyryharakka” jota kylän miehet käyttivät koska olin todella vilkas ja kerkesin touhuta paljon.
Ääntäkin minusta lähti, koska veljet sanoi, ettei meillä muuta palosireeniä tarvita kun Lieppo katolle huutamaan jos tarvitaan apua.
Kun muutimme 60 luvun alussa maalta kaupunkiin niin pidin huolen ettei minua Lipoteltu eikä pyryharakaksi varsinkaan kukaan päässyt kutsumaan.
Otin jämäkästi nimekseni Marja Leena, tosin vasta vuosia myöhemmin taisin olla 30vuotias kun ajokorttia hankkiessani totesin ettei sitä kirjoitettu viivalla eikä yhteen. No eipä tuo haitannut, joskus joutuu vastaamaan kysymykseen viivallako?
Suku kutsuu edelleenkin Leenaksi ja virallisesti suvun ulkopuolella olen Marja Leena.
Koska rakkautta riittää elämässäni niin olen saanut vielä kaksi uutta lempinimeä. Pitkäaikaninen kumppani ja aviomieheni alkoi jo suhteen alussa kutsumaan minua Lenniksi. Miehinen voimakas energiani varmaan oli siihen syynä. Kaksikymmentä vuotta ja ylikin sain olla hänelle Lenni ja olen sitä muutamille ystävilleni vieläkin.
Yli kymmenen vuotta sitten minusta tuli Lennitiikeri kun sain tämän tiikerienergian josta nyt kirjoitan ja joka hallitsee voimakkaasti elämääni. Tiikerienergiani ei ole repivä enkä raatele ketään kynsilläni, sillä se on henkeä ja enegiaa
Paljon myöhemmin totesin sen olevan Tibettiläisen tantran henki, joka on “ratsastaa tiikerin selässä energiaa”. Joten nyt olen sitten teille kaikille Lennitiikeri.
Elämäni on ollut rikasta kaikkine vaikeuksineen ja voittoineen.
Miehet on olleet aina minulle tärkeitä ja heitä on ollut, on ja tulee olemaan runsaasti edelleenkin elämässäni mukana.
Jo se, että kasvoin neljän veljeni kanssa koko lapsuuteni aina 12 vuotiaaksi saakka ja maalla metsänkeskellä antoi hyvän lähtökohdan miesten hengen tuntemiseen.
Metsä joka taas oli minulle pelkojen keskipiste ja aiheutti ongelmia pitkälle aikuisuuteen, koska minulla oli käsittämätön pimeän ja synkän metsän pelko.
Miehiä on ollut enemmän elinympäristössä kuin naisia. Olen liian maskuliininen hetero ollakseni naisten lähellä tai ympäröimänä. Vai liekö se vain puolustusta.
Murrosikäisenä jouduin kokemaan ensimmäisen kerran tuomitsemista siitä, että viihdyin poikien kanssa paremmin. Koulun nais voimisteluopettaja piti meille oppitunteja naiseudesta ja käyttäytymis säänöistä.
Kuinka ollakkaan minä en sopinut mielipiteineni hänen määrittelemiin sääntöihin ja sain kuulla kaikien luokan tyttöjen edessä kuinka minusta on tulossa “hutsukka” ja “kevytkenkäinen” ja varmasti poikien hyväksikäyttämä, joten älkää toimiko tai ajatelko noin kun Marja Leena. No mitä minä sitten ajattelin ja toimin?
En käyttänyt meikkejä, mekkoja enkä kikatellut, leikkikaluina oli työkalut ja poikien puulelut, ei nuket tai muut kotileikit.
Minusta pojat olivat reiluja, kivoja ja niiden kanssa oli helpompi olla kun tyttöjen, pojat olivat reilumpia kavereita.
Tottakai koska osasin puhua poikien kieltä, luin Tex Willereitä ja Colt lehtiä, leikin puissa ja brassailin pyörillä. Juoksin kovemin kun pojat ja tappelin paremmin kun kukaan muu ( eipä silti en muista kun yhden kerran joutuneeni tappeluun ja siihenkin pikkuveljeä puolustaessani).
Muistan isänikin joskus kännipäissään valittaneen, kun en pukeutunut hepeniin, no mites pukeutua kun en omistanut niitä. Äiti ei hankkinut mekkoja minulle koska tiesi etten niitä käytäisi, niin miksi tuhlata rahoja niihin.
Naisen asema ja naisena oleminen on minulle ollut itsestään selvyys enkä ole sitä kyseenalaistanut koskaan. Ympäristön naiset kyllä koettaa laittaa minua lokeroon “nainen” ja sen mukaan haluavat pukea minulle hameen ja odotavat minulta naisen olemusta.
Pelko, voisiko se olla naisen vaisto, että minun henkinen maskuliinisuuteni saavat heidät hämilleen ja kokevat sen uhkana.
Kaksikymmentävuotiaana menin ammattikurssille ja valitsin metallialan. Valmistuin laivahitsaajaksi ennätysajassa ja pääsin telakalle töihin ensimmäisten naisten joukossa.
Silloin, 70 luvun alussa se oli vasta alkua siihen muutokseen jota naiset kävivät tasa-arvon puolesta. Telakka-aikaa kesti reilut viisitoista vuotta ja työkavereina miehet.
Näin jälkeenpäin ajateltuna, minua valmisteltiin jo silloin tätä päivää varten. Henki suojeli ja varjeli minua miehiltä ja houkutuksilta.
Työkaverit ei pitänyt minua naisena jota olis “isketty” tai liehitelty seurustelun vuoksi. Minua arvostettiin ja minulle uskouduttiin. En kuitenkaan kokenut olevani mikään kaatopaikka vaan arvostettu kaveri jolle oli helppo puhua omista ongelmistaan kotona ja parisuhteessa.
Itse olin siihen aikaan äiti ja aviovaimo.
Tyttäreni isä lähti Yk-joukkoihin Kyprokselle ja minä jäin sulattelemaan hitsauspuikkoja. Yk-joukoista palattuaan hän ei sopeutunutkaan arkeen ja tahtoi mennä rilluttelemaan ennemmin kun asettua kotiin ja huolehtimaan perheestä. Muutin yhteisetä kodistamme, mutta en hakenut eroa. Kesti kuusivuotta kunnes hänen silloinen kumppani vaati eroa, hänestä itsestään ei ollut siihen.
Tapasin vuosia myöhemmin seuraavan aviomieheni ja poikani isän. Liittoamme kesti yli kaksikymmentä vuotta. Hän oli oma persoonansa, ahkera ja jämpti sekä hyvä henkinen opettaja, vaikka sen olen tajunnut vasta nyt vuosien jälkeen.
Olin tavatessamme telakalla töissä ja sain hyvää palkkaa. Poikani syntymän jälkeen halusin muutosta työrytmiini ja lähdin telakalta.
Perustin siivousliikkeen ja hyppäsin yrittäjäksi ja yrittäjän vaputeen.
Vapaus tehdä töitä 24/7 ilman lomia ja rahan tulo aluksi epäsäännöllistä
Loistavaa aikaa verrattuna säännölliseen työaikaan 7-16, hyvään säännölliseen palkkaan ja pitkiin lomiin kesällä ja talvella.
Minä en ole katunut lähtöäni, mutta mieheni ei koskaan hyväksynyt sitä ja jaksoi minua muistuttaa ihanasti kaikki ne 24 vuotta aina kun siihen tarjoutui tilaisuus ja varsinkin kun meni hänen mielestään huonosti tai kun piti autoa vaihtaa/korjata.
Silloin alkoi se laulu...”Silloin kun sinä telakalta lähdit, minun elämässä alkoi alamäki, en voi autoakaan vaihtaa kun sinä telakalta lähdit” jatkui kaikki ne vuodet. Hänellä itsellään oli hyvä työpaikka valtiolla jonne oli mennyt jo nuorena.
Rakennettiin talo siinä sivussa ja minulla oli kyllä autoja ja uskalsin niitä vaihtaakkin. Hän koki vain kaiken pelon kautta, ei uskaltanut rentoutua ja hellittää.
1990luvun loppupuolella sitten alkoi tosissan minun muutos ja halusin jotain muuta kuin siivoamista, rakentamista ja työtä, työtä. Ei minusta voi sanoa, että vierokusun työtä, mutta jotain muuta jotain toisenlaista.
Tiesin vaikka en tiennyt mitä.
1999 perustin naisten alusvaateliikkeen...varmasti erilaista. Liikeidea piti olla erilainen kun perinteinen alusvaateliike. Otin sinne myös seksivälineitä ja ostin Italiasta hyvin eroottisia alusasuja miehille ja naisille perinteisten liivien ja alusasujen lisäksi.
Liikkeen avajaisissa oli miehiä enemmän asiakkaana kun naisia. Seksivälineet ja erootisemmat asut kävi hyvin kaupaksi.
Olin myös erotiikka-messuilla näytteilleasettajana ja siellä myytiin hyvin niitä asuja.
Ajoin siivousliikkeen alas koska en jaksanut enää siivota iltaisin kun istuin päivät liikkeessä.
Se ei ollut hyvä juttu, mieheni ei koskaan hyväksynyt tai tukenut tässä uudessa muutoksessa vaan alkoi pelätä vielä enemmän kaiken menettämistä ja syytti minua kaikesta jopa olemassa olemisesta, häpesi minun uutta juttua eikä koskaan käynyt liikkeessä, lopetti puhumisenkin kanssani.
Hän ei halunnut erota minusta koska häpesi myös siinä epäonnistumista.
Sitten tuli se hetki, että en vain jaksanut enää mitään. 4 tuntia jaksoin olla jalkeilla kun väsähdin, henkeni oli loppu, ilo kadonnut ja voimat hävinny.
Eräänä päivänä vain kävelin pois enkä koskaan palannut yhteiseen kotiimme. Se oli kaiken loppu ja todella antoisan uuden alku minulle.
Olin sulkenut oven menneeseen ja minulle oli avautumassa uusi ovi edessäni vaikka en sitä silloin tiennyt.
Kun olin heikoimmillani enkä jaksanut enää yhtään mitään, minun hengelläni oli mahdollisuus tulla kuulluksi ja kertoa mikä olisi minun seuraava vaihe elämässä.
Minulla itselläni ei ollut mitään ideaa, tietoa tai suunnitelmaa miten tästä eteenpäin, olin valmis luovuttamaan kaiken.
Ajelin päättömästi ympäri jossain Sipoon korvessa minne vain autolla pääsin ja lopun matkaa juoksin.
Metsään oli päästävä, jonnekkin kauaksi, sitten päädyin jonkun lammen rannalle.
Siinä puunjuurella istuen ja surkeuttani itkien huusin ja annoin tulla mitä tuleman piti.
Lopulta en osannut pyytää muutakuin, olis edes lapset helmoissani.
Henki kyllä kuuli ja korkein itseni tiesi jo mitä tulen saamaan.
Tästä muutoksesta ei tullut ihan kivuton, sillä minua valmisteltiin taas täysin uuteen ja se vaati vielä rohkeimpia hyppyjä tuntemattomaan.
Vaivuin jotenkin siinä istuessani horrokseen ja tunsin siirtyväni uni/henkimaailmaan jossa minulle ilmestyi tiikeri ja jääkarhu jotka naureskelivat ja juttelivat niitä näitä minulle tapahtuneista.
Lopuksi, kun tiikeri ja jääkarhu asettui siihen viereeni makoilemaan ja ne sanoivat minulle; älä huoli Leena tyttönen me opastamme, neuvomme ja vartioimme sinua kaikessa tulevassa. Tulet saamaan hyvän työn jossa sinä autat ja parannat muita sekä saat suurperheen lapsineen joista huolehdit, älä ole huolissasi tulevasta luota vain itseesi ja meihin.
Mene sinne minne opastetaan ja johdatetaan, kuuntele sydäntäsi äläkä välitä muiden mielipiteistä. Ole rohkea.
Heräsin siitä vilunväreihin ja lähdin kävelemään autolle. Metsän pelko iski jälleen, sillä haistoin selvästi villieläimiä. Järki sanoi kuitenkin ettei tässä lähimetsässä voi olla kuin korkeitaan hirviä jos niitäkään.
Siten se uni/näky tuli mieleeni ja olin varma, että se tiikeri ja jääkarhu tepasteli minun rinnalla. Ajattelin no niin tämä tästä vielä puuttuu, että hulluksi tulen kun näkyjä alan näkemään.
En siihen elämään mennessä ollut kuullut tai millään lailla tutustunut henkiseen tai henki maailmaan muuten kuin kirkollisessa mielessä jossa Jumala on Jumala ja me muut maan matosia.
Ei tiennyt Leena tytönen mitä tuleman piti.
Kummasti kaiken kokemani jälkeen minulla oli uskomaton rauha eikä mikään tuntunut enää menetykseltä.
Minulle järjestyi asunto muutaman päivän kulutua, jonne pääsin heti. Olin yöpynyt liikkeen takahuoneessa kotoa lähtöni jälkeen ja olin tyytyväinen järjestyneeseen asuntoon vaikka en ollut edes sitä kysellyt vaan sitä tultiin tarjoamaan minulle.
Liikeessä asakkaat muuttui enemmän mies voittoiseksi.
Fetissit ja transvestiitit olivat minulle täysin tuntematon käsite, ketä he oikein ovat? kyselin mielessäni ja ei aikaakaan kun se minulle selvisi ja sain tutustua heidän maailmaansa. Pystyin heille välittämään tietoa ja antamaan mahdollisuuden toteuttaa luonnollisesti mieltymyksiään hyväksymällä heidät.
Puettiin pitsejä ja mekkoja pääle ja järjestin jopa liikkeen toimita aikana kaksi muotinäytöstäkin siinä ulkona kadulla jossa osa malleista oli transmiehiä mekoissaan.
Mutta ei tämäkään ollut se juttu mitä minun tuli opiskella. Seksivälineitten kautta avautui se työ jota nyt teen. Miehet tulivat ongelmineen hakemaan penispumppuja, osa fiilistelyn ja osa myös erektion parantamiseksi ja peniksen kasvattamisen vuoksi.
Olin varmasti silloin ainoa seksivälineitä myyvä nainen joka myös auttoi niiden muiden ongelmien ymmärtämisessä.
Minulle ilmaantui opas joka pystyi kertomaan mitä miehet haluavat ja mihin he hakevat apua. Nuori mies jolla oli kokemusta seksikaupan myyjänä pystyi kertomaan ja opastamaan minua kysymään oikeita asioita niin, että miehet voisivat itse kertoa mitä oikeasti hakevat.
Olen aivan varma, että minun tikkeriopas oli ottanut ihmishahmon ja tuli auttamaan minua tämän asian oppimisessa. Jääkarhu sitten opasti näitä miehiä minun tykö kertoilemaan asioista joita halusivat, sillä en mainostanut tai ilmoitellut missään, mutta miehiä tuli aina vain lisää ja lisää.
Eräänä päivänä sitten tämä nuorimies sanoi, kuule Marja Leena ala sinä hoitamaan noita miehiä ja neuvoi mitä pitää tehdä.
Miten? Miten minä voin hoitaa ja neuvoa kun en tiedä mistään mitään.
Taas olin siinä tilanteesa, että tiedän vaikka en tiedäkään.
Alkoi huima unityöskentely Tiikerin ja Jääkarhun kanssa. Minulle näytettiin ja opastettiin hengessä tarkkaan miten hoidan erektion kuntoon ja miten ejakulointia hallitaan. Nyt tarvitaan rohkeutta ja uskallusta aloittaa. Mutta miten ja missä?
Vaateiikeeseen oli otettava apua jos alan tehdä hoitoja toisessa paikassa.
Kummasti sekin järjestyi, minulla oli siinä liikkeen yläkerrassa huone jossa yks ompelija työsti transujen tilaus hameita ja korsetteja. Hän lupasi pitää liikkeen auki ja palvella asiakkita samalla kun ompeli.
Minun ei tarvinnut palkata ketään ulkopuolista sillä ei minulla olisi siihen ollut varaakaan. Nyt sekin järjestyi näin kivuttomasti.
Ompelija sai tilan ja minä avun, kummankaan ei tarvinnut maksaa mitään sillä se tehtiin vaihtokauppana.
Nyt sain keskittyä opettelmaan hoito menetelmiä. Otin asiakkaita ns. koehoitoihin ja heitä tulikin ihan riittävästi ja kaikille osa-alueille.
Jääkarhu suojeli ja varmisti, että kaikki asiakkaat oli ja on turvallisia minulle. Tiikeri opasti yhdessä Tiibettiläisen henkioppaan kanssa minua ja valvoi ja valvoo edelleenkin, että teen oikein.
Tantraakin jo tarjottiin minulle, mutta itse en ollut siihen valmis vielä aikoihin. Oli opittava paljon uutta ennen sitä ja irtipäästettävä menneisyyttä.
Ei ollut tantran aika vielä.
Oli perheen lisäyksen aika. Vaikka en itse ollutkaan lisääntymässä, mutta henki muisti pyyntöni silloin muutama vuosi sitten jonka tyystin olin itse unohtanut “ olis edes lapset helmoissani”. Mitähän minä silloin oikein ajattelin, sillä omat lapseni olivat jo elämässä omaa elämäänsä eikä varmasti palaisi minun helmoihin. Mutta ihmeelliset on herran tiet vai mites se sanonta menikään?
Elämä tarjosi minulle juuri sitä mitä pyysinkin, lapsia helmohin.
Nyt 2011 minulla on 2 aikuista jotka elää omaa elämäänsä ja 4 ihanaa pirpanaa ja yksi äiti minun helmoissa pyytämässä ja saamassa huolenpitoa. Sitä saa mitä pyytää ja paljon kaupan päälle.
Mutta ennen tätä tapahtui minulle vielä paljon uusia asioita ja nyt oli sitten hengen opetus vuorossa.
Niinkuin aiemmin sanoin henkimaailma oli minulle täysin tuntematon Tiikeriä ja Jääkarhua lukuunottamatta, mutta ei ole enää.
Hoitoja alkoi olla jo niin paljon, että liikkeen tulot jäivät pienemmiksi, joten oli liikkeen lopettamisen aika ja keskittyminen vain hoitoihin.
Nyt alkoi ilmaantua tietoisuuteni piiriin kursseja joissa käsiteltiin energahoitoja, hengen opetusta, henkioppaita, voimaeläimiä ym..ym..oli shamanismia ja rummuntekoa. Kaikki on käyty läpi ja koettu. On ollut opettajina amerikan alkuperäiskansaan kuuluva Hopi intiaani ja paljon muita, on ollut astrologia, oktaavihyppyjä ja tietoisuuden räjäyttämistä. Kirjoja luettavana hyllykaupalla. Oppimista, oppimista.
Kaikkea sain oppia.
Sitten rakkaus tuli ovesta ja opetti loput. Tuli 1000:n päivän oppiaika sen myötä.
Mieheni kuoli 2005 äkillisesti juuri kun olin itse yksinvaelluksella ja päästämässä menneisyyttä irti. Hautajaisissa selvisi ettei mieheni ollut koskaan kertonut työtovereilleen ja ystävilleen, että olin muuttanut yhteisestä kodistamme vuosia aiemmin ja avioerokin oli jo voimassa. Näinkin voi elää häpeäänsä.
Uutta kumppania en ole vielä löytänyt rinnalleni ja sanonkin “ häntä valmistellaan”. Nyt kun olen oppinut jotakin vetovoimanlaista, olen jättänyt toiveen myös kumppanuudesta, mutta en ole ollut tarkka laatiessani toivetta ja minulle heitetään kyllä ehdokkaita ja ihastuksen kohteita.
Toiveena on täydellisesti sopiva. Hänen kanssaan haluan jatkaa oppimista ja opettamista.
Nyt tässä vaiheessa elämääni ulkoinen naiseni ja henkinen mieheni yhdistyvät täydellisesti.
Hyvää Puuta ja Vanha nainen hunnigolla...liekö näin?
Joka tapauksessa nyt vuoden 2012 alussa jälleen tiedän vaikka en tiedä mitä....
Odotan mahtavaa tulevaa aikaa.
Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Jos se on mittakaavana niin olen todella rakastettu. Tosin tunnen olevani sitä ilman nimeänikin. Kasteessa saadut nimeni ovat Marja Leena Annikki. Koska olen syntynyt Savossa vastuu kaikesta lukemastasi tässä on sinulla itselläsi.
Lapsena sain lempinimen joka savolaisittain taipui Leenasta Liepoksi, Leena oli silloin perheeni kutsumanimi jota en tainnut kuulla kun vasta koulussa opettajan suusta. Lieppo sinne, Lieppo tänne veljeni rallattelivat ja minähän menin ja tulin niin, että sain ennen kouluikääni toisen lempinimeni “ Pyryharakka” jota kylän miehet käyttivät koska olin todella vilkas ja kerkesin touhuta paljon.
Ääntäkin minusta lähti, koska veljet sanoi, ettei meillä muuta palosireeniä tarvita kun Lieppo katolle huutamaan jos tarvitaan apua.
Kun muutimme 60 luvun alussa maalta kaupunkiin niin pidin huolen ettei minua Lipoteltu eikä pyryharakaksi varsinkaan kukaan päässyt kutsumaan.
Otin jämäkästi nimekseni Marja Leena, tosin vasta vuosia myöhemmin taisin olla 30vuotias kun ajokorttia hankkiessani totesin ettei sitä kirjoitettu viivalla eikä yhteen. No eipä tuo haitannut, joskus joutuu vastaamaan kysymykseen viivallako?
Suku kutsuu edelleenkin Leenaksi ja virallisesti suvun ulkopuolella olen Marja Leena.
Koska rakkautta riittää elämässäni niin olen saanut vielä kaksi uutta lempinimeä. Pitkäaikaninen kumppani ja aviomieheni alkoi jo suhteen alussa kutsumaan minua Lenniksi. Miehinen voimakas energiani varmaan oli siihen syynä. Kaksikymmentä vuotta ja ylikin sain olla hänelle Lenni ja olen sitä muutamille ystävilleni vieläkin.
Yli kymmenen vuotta sitten minusta tuli Lennitiikeri kun sain tämän tiikerienergian josta nyt kirjoitan ja joka hallitsee voimakkaasti elämääni. Tiikerienergiani ei ole repivä enkä raatele ketään kynsilläni, sillä se on henkeä ja enegiaa
Paljon myöhemmin totesin sen olevan Tibettiläisen tantran henki, joka on “ratsastaa tiikerin selässä energiaa”. Joten nyt olen sitten teille kaikille Lennitiikeri.
Elämäni on ollut rikasta kaikkine vaikeuksineen ja voittoineen.
Miehet on olleet aina minulle tärkeitä ja heitä on ollut, on ja tulee olemaan runsaasti edelleenkin elämässäni mukana.
Jo se, että kasvoin neljän veljeni kanssa koko lapsuuteni aina 12 vuotiaaksi saakka ja maalla metsänkeskellä antoi hyvän lähtökohdan miesten hengen tuntemiseen.
Metsä joka taas oli minulle pelkojen keskipiste ja aiheutti ongelmia pitkälle aikuisuuteen, koska minulla oli käsittämätön pimeän ja synkän metsän pelko.
Miehiä on ollut enemmän elinympäristössä kuin naisia. Olen liian maskuliininen hetero ollakseni naisten lähellä tai ympäröimänä. Vai liekö se vain puolustusta.
Murrosikäisenä jouduin kokemaan ensimmäisen kerran tuomitsemista siitä, että viihdyin poikien kanssa paremmin. Koulun nais voimisteluopettaja piti meille oppitunteja naiseudesta ja käyttäytymis säänöistä.
Kuinka ollakkaan minä en sopinut mielipiteineni hänen määrittelemiin sääntöihin ja sain kuulla kaikien luokan tyttöjen edessä kuinka minusta on tulossa “hutsukka” ja “kevytkenkäinen” ja varmasti poikien hyväksikäyttämä, joten älkää toimiko tai ajatelko noin kun Marja Leena. No mitä minä sitten ajattelin ja toimin?
En käyttänyt meikkejä, mekkoja enkä kikatellut, leikkikaluina oli työkalut ja poikien puulelut, ei nuket tai muut kotileikit.
Minusta pojat olivat reiluja, kivoja ja niiden kanssa oli helpompi olla kun tyttöjen, pojat olivat reilumpia kavereita.
Tottakai koska osasin puhua poikien kieltä, luin Tex Willereitä ja Colt lehtiä, leikin puissa ja brassailin pyörillä. Juoksin kovemin kun pojat ja tappelin paremmin kun kukaan muu ( eipä silti en muista kun yhden kerran joutuneeni tappeluun ja siihenkin pikkuveljeä puolustaessani).
Muistan isänikin joskus kännipäissään valittaneen, kun en pukeutunut hepeniin, no mites pukeutua kun en omistanut niitä. Äiti ei hankkinut mekkoja minulle koska tiesi etten niitä käytäisi, niin miksi tuhlata rahoja niihin.
Naisen asema ja naisena oleminen on minulle ollut itsestään selvyys enkä ole sitä kyseenalaistanut koskaan. Ympäristön naiset kyllä koettaa laittaa minua lokeroon “nainen” ja sen mukaan haluavat pukea minulle hameen ja odotavat minulta naisen olemusta.
Pelko, voisiko se olla naisen vaisto, että minun henkinen maskuliinisuuteni saavat heidät hämilleen ja kokevat sen uhkana.
Kaksikymmentävuotiaana menin ammattikurssille ja valitsin metallialan. Valmistuin laivahitsaajaksi ennätysajassa ja pääsin telakalle töihin ensimmäisten naisten joukossa.
Silloin, 70 luvun alussa se oli vasta alkua siihen muutokseen jota naiset kävivät tasa-arvon puolesta. Telakka-aikaa kesti reilut viisitoista vuotta ja työkavereina miehet.
Näin jälkeenpäin ajateltuna, minua valmisteltiin jo silloin tätä päivää varten. Henki suojeli ja varjeli minua miehiltä ja houkutuksilta.
Työkaverit ei pitänyt minua naisena jota olis “isketty” tai liehitelty seurustelun vuoksi. Minua arvostettiin ja minulle uskouduttiin. En kuitenkaan kokenut olevani mikään kaatopaikka vaan arvostettu kaveri jolle oli helppo puhua omista ongelmistaan kotona ja parisuhteessa.
Itse olin siihen aikaan äiti ja aviovaimo.
Tyttäreni isä lähti Yk-joukkoihin Kyprokselle ja minä jäin sulattelemaan hitsauspuikkoja. Yk-joukoista palattuaan hän ei sopeutunutkaan arkeen ja tahtoi mennä rilluttelemaan ennemmin kun asettua kotiin ja huolehtimaan perheestä. Muutin yhteisetä kodistamme, mutta en hakenut eroa. Kesti kuusivuotta kunnes hänen silloinen kumppani vaati eroa, hänestä itsestään ei ollut siihen.
Tapasin vuosia myöhemmin seuraavan aviomieheni ja poikani isän. Liittoamme kesti yli kaksikymmentä vuotta. Hän oli oma persoonansa, ahkera ja jämpti sekä hyvä henkinen opettaja, vaikka sen olen tajunnut vasta nyt vuosien jälkeen.
Olin tavatessamme telakalla töissä ja sain hyvää palkkaa. Poikani syntymän jälkeen halusin muutosta työrytmiini ja lähdin telakalta.
Perustin siivousliikkeen ja hyppäsin yrittäjäksi ja yrittäjän vaputeen.
Vapaus tehdä töitä 24/7 ilman lomia ja rahan tulo aluksi epäsäännöllistä
Loistavaa aikaa verrattuna säännölliseen työaikaan 7-16, hyvään säännölliseen palkkaan ja pitkiin lomiin kesällä ja talvella.
Minä en ole katunut lähtöäni, mutta mieheni ei koskaan hyväksynyt sitä ja jaksoi minua muistuttaa ihanasti kaikki ne 24 vuotta aina kun siihen tarjoutui tilaisuus ja varsinkin kun meni hänen mielestään huonosti tai kun piti autoa vaihtaa/korjata.
Silloin alkoi se laulu...”Silloin kun sinä telakalta lähdit, minun elämässä alkoi alamäki, en voi autoakaan vaihtaa kun sinä telakalta lähdit” jatkui kaikki ne vuodet. Hänellä itsellään oli hyvä työpaikka valtiolla jonne oli mennyt jo nuorena.
Rakennettiin talo siinä sivussa ja minulla oli kyllä autoja ja uskalsin niitä vaihtaakkin. Hän koki vain kaiken pelon kautta, ei uskaltanut rentoutua ja hellittää.
1990luvun loppupuolella sitten alkoi tosissan minun muutos ja halusin jotain muuta kuin siivoamista, rakentamista ja työtä, työtä. Ei minusta voi sanoa, että vierokusun työtä, mutta jotain muuta jotain toisenlaista.
Tiesin vaikka en tiennyt mitä.
1999 perustin naisten alusvaateliikkeen...varmasti erilaista. Liikeidea piti olla erilainen kun perinteinen alusvaateliike. Otin sinne myös seksivälineitä ja ostin Italiasta hyvin eroottisia alusasuja miehille ja naisille perinteisten liivien ja alusasujen lisäksi.
Liikkeen avajaisissa oli miehiä enemmän asiakkaana kun naisia. Seksivälineet ja erootisemmat asut kävi hyvin kaupaksi.
Olin myös erotiikka-messuilla näytteilleasettajana ja siellä myytiin hyvin niitä asuja.
Ajoin siivousliikkeen alas koska en jaksanut enää siivota iltaisin kun istuin päivät liikkeessä.
Se ei ollut hyvä juttu, mieheni ei koskaan hyväksynyt tai tukenut tässä uudessa muutoksessa vaan alkoi pelätä vielä enemmän kaiken menettämistä ja syytti minua kaikesta jopa olemassa olemisesta, häpesi minun uutta juttua eikä koskaan käynyt liikkeessä, lopetti puhumisenkin kanssani.
Hän ei halunnut erota minusta koska häpesi myös siinä epäonnistumista.
Sitten tuli se hetki, että en vain jaksanut enää mitään. 4 tuntia jaksoin olla jalkeilla kun väsähdin, henkeni oli loppu, ilo kadonnut ja voimat hävinny.
Eräänä päivänä vain kävelin pois enkä koskaan palannut yhteiseen kotiimme. Se oli kaiken loppu ja todella antoisan uuden alku minulle.
Olin sulkenut oven menneeseen ja minulle oli avautumassa uusi ovi edessäni vaikka en sitä silloin tiennyt.
Kun olin heikoimmillani enkä jaksanut enää yhtään mitään, minun hengelläni oli mahdollisuus tulla kuulluksi ja kertoa mikä olisi minun seuraava vaihe elämässä.
Minulla itselläni ei ollut mitään ideaa, tietoa tai suunnitelmaa miten tästä eteenpäin, olin valmis luovuttamaan kaiken.
Ajelin päättömästi ympäri jossain Sipoon korvessa minne vain autolla pääsin ja lopun matkaa juoksin.
Metsään oli päästävä, jonnekkin kauaksi, sitten päädyin jonkun lammen rannalle.
Siinä puunjuurella istuen ja surkeuttani itkien huusin ja annoin tulla mitä tuleman piti.
Lopulta en osannut pyytää muutakuin, olis edes lapset helmoissani.
Henki kyllä kuuli ja korkein itseni tiesi jo mitä tulen saamaan.
Tästä muutoksesta ei tullut ihan kivuton, sillä minua valmisteltiin taas täysin uuteen ja se vaati vielä rohkeimpia hyppyjä tuntemattomaan.
Vaivuin jotenkin siinä istuessani horrokseen ja tunsin siirtyväni uni/henkimaailmaan jossa minulle ilmestyi tiikeri ja jääkarhu jotka naureskelivat ja juttelivat niitä näitä minulle tapahtuneista.
Lopuksi, kun tiikeri ja jääkarhu asettui siihen viereeni makoilemaan ja ne sanoivat minulle; älä huoli Leena tyttönen me opastamme, neuvomme ja vartioimme sinua kaikessa tulevassa. Tulet saamaan hyvän työn jossa sinä autat ja parannat muita sekä saat suurperheen lapsineen joista huolehdit, älä ole huolissasi tulevasta luota vain itseesi ja meihin.
Mene sinne minne opastetaan ja johdatetaan, kuuntele sydäntäsi äläkä välitä muiden mielipiteistä. Ole rohkea.
Heräsin siitä vilunväreihin ja lähdin kävelemään autolle. Metsän pelko iski jälleen, sillä haistoin selvästi villieläimiä. Järki sanoi kuitenkin ettei tässä lähimetsässä voi olla kuin korkeitaan hirviä jos niitäkään.
Siten se uni/näky tuli mieleeni ja olin varma, että se tiikeri ja jääkarhu tepasteli minun rinnalla. Ajattelin no niin tämä tästä vielä puuttuu, että hulluksi tulen kun näkyjä alan näkemään.
En siihen elämään mennessä ollut kuullut tai millään lailla tutustunut henkiseen tai henki maailmaan muuten kuin kirkollisessa mielessä jossa Jumala on Jumala ja me muut maan matosia.
Ei tiennyt Leena tytönen mitä tuleman piti.
Kummasti kaiken kokemani jälkeen minulla oli uskomaton rauha eikä mikään tuntunut enää menetykseltä.
Minulle järjestyi asunto muutaman päivän kulutua, jonne pääsin heti. Olin yöpynyt liikkeen takahuoneessa kotoa lähtöni jälkeen ja olin tyytyväinen järjestyneeseen asuntoon vaikka en ollut edes sitä kysellyt vaan sitä tultiin tarjoamaan minulle.
Liikeessä asakkaat muuttui enemmän mies voittoiseksi.
Fetissit ja transvestiitit olivat minulle täysin tuntematon käsite, ketä he oikein ovat? kyselin mielessäni ja ei aikaakaan kun se minulle selvisi ja sain tutustua heidän maailmaansa. Pystyin heille välittämään tietoa ja antamaan mahdollisuuden toteuttaa luonnollisesti mieltymyksiään hyväksymällä heidät.
Puettiin pitsejä ja mekkoja pääle ja järjestin jopa liikkeen toimita aikana kaksi muotinäytöstäkin siinä ulkona kadulla jossa osa malleista oli transmiehiä mekoissaan.
Mutta ei tämäkään ollut se juttu mitä minun tuli opiskella. Seksivälineitten kautta avautui se työ jota nyt teen. Miehet tulivat ongelmineen hakemaan penispumppuja, osa fiilistelyn ja osa myös erektion parantamiseksi ja peniksen kasvattamisen vuoksi.
Olin varmasti silloin ainoa seksivälineitä myyvä nainen joka myös auttoi niiden muiden ongelmien ymmärtämisessä.
Minulle ilmaantui opas joka pystyi kertomaan mitä miehet haluavat ja mihin he hakevat apua. Nuori mies jolla oli kokemusta seksikaupan myyjänä pystyi kertomaan ja opastamaan minua kysymään oikeita asioita niin, että miehet voisivat itse kertoa mitä oikeasti hakevat.
Olen aivan varma, että minun tikkeriopas oli ottanut ihmishahmon ja tuli auttamaan minua tämän asian oppimisessa. Jääkarhu sitten opasti näitä miehiä minun tykö kertoilemaan asioista joita halusivat, sillä en mainostanut tai ilmoitellut missään, mutta miehiä tuli aina vain lisää ja lisää.
Eräänä päivänä sitten tämä nuorimies sanoi, kuule Marja Leena ala sinä hoitamaan noita miehiä ja neuvoi mitä pitää tehdä.
Miten? Miten minä voin hoitaa ja neuvoa kun en tiedä mistään mitään.
Taas olin siinä tilanteesa, että tiedän vaikka en tiedäkään.
Alkoi huima unityöskentely Tiikerin ja Jääkarhun kanssa. Minulle näytettiin ja opastettiin hengessä tarkkaan miten hoidan erektion kuntoon ja miten ejakulointia hallitaan. Nyt tarvitaan rohkeutta ja uskallusta aloittaa. Mutta miten ja missä?
Vaateiikeeseen oli otettava apua jos alan tehdä hoitoja toisessa paikassa.
Kummasti sekin järjestyi, minulla oli siinä liikkeen yläkerrassa huone jossa yks ompelija työsti transujen tilaus hameita ja korsetteja. Hän lupasi pitää liikkeen auki ja palvella asiakkita samalla kun ompeli.
Minun ei tarvinnut palkata ketään ulkopuolista sillä ei minulla olisi siihen ollut varaakaan. Nyt sekin järjestyi näin kivuttomasti.
Ompelija sai tilan ja minä avun, kummankaan ei tarvinnut maksaa mitään sillä se tehtiin vaihtokauppana.
Nyt sain keskittyä opettelmaan hoito menetelmiä. Otin asiakkaita ns. koehoitoihin ja heitä tulikin ihan riittävästi ja kaikille osa-alueille.
Jääkarhu suojeli ja varmisti, että kaikki asiakkaat oli ja on turvallisia minulle. Tiikeri opasti yhdessä Tiibettiläisen henkioppaan kanssa minua ja valvoi ja valvoo edelleenkin, että teen oikein.
Tantraakin jo tarjottiin minulle, mutta itse en ollut siihen valmis vielä aikoihin. Oli opittava paljon uutta ennen sitä ja irtipäästettävä menneisyyttä.
Ei ollut tantran aika vielä.
Oli perheen lisäyksen aika. Vaikka en itse ollutkaan lisääntymässä, mutta henki muisti pyyntöni silloin muutama vuosi sitten jonka tyystin olin itse unohtanut “ olis edes lapset helmoissani”. Mitähän minä silloin oikein ajattelin, sillä omat lapseni olivat jo elämässä omaa elämäänsä eikä varmasti palaisi minun helmoihin. Mutta ihmeelliset on herran tiet vai mites se sanonta menikään?
Elämä tarjosi minulle juuri sitä mitä pyysinkin, lapsia helmohin.
Nyt 2011 minulla on 2 aikuista jotka elää omaa elämäänsä ja 4 ihanaa pirpanaa ja yksi äiti minun helmoissa pyytämässä ja saamassa huolenpitoa. Sitä saa mitä pyytää ja paljon kaupan päälle.
Mutta ennen tätä tapahtui minulle vielä paljon uusia asioita ja nyt oli sitten hengen opetus vuorossa.
Niinkuin aiemmin sanoin henkimaailma oli minulle täysin tuntematon Tiikeriä ja Jääkarhua lukuunottamatta, mutta ei ole enää.
Hoitoja alkoi olla jo niin paljon, että liikkeen tulot jäivät pienemmiksi, joten oli liikkeen lopettamisen aika ja keskittyminen vain hoitoihin.
Nyt alkoi ilmaantua tietoisuuteni piiriin kursseja joissa käsiteltiin energahoitoja, hengen opetusta, henkioppaita, voimaeläimiä ym..ym..oli shamanismia ja rummuntekoa. Kaikki on käyty läpi ja koettu. On ollut opettajina amerikan alkuperäiskansaan kuuluva Hopi intiaani ja paljon muita, on ollut astrologia, oktaavihyppyjä ja tietoisuuden räjäyttämistä. Kirjoja luettavana hyllykaupalla. Oppimista, oppimista.
Kaikkea sain oppia.
Sitten rakkaus tuli ovesta ja opetti loput. Tuli 1000:n päivän oppiaika sen myötä.
Mieheni kuoli 2005 äkillisesti juuri kun olin itse yksinvaelluksella ja päästämässä menneisyyttä irti. Hautajaisissa selvisi ettei mieheni ollut koskaan kertonut työtovereilleen ja ystävilleen, että olin muuttanut yhteisestä kodistamme vuosia aiemmin ja avioerokin oli jo voimassa. Näinkin voi elää häpeäänsä.
Uutta kumppania en ole vielä löytänyt rinnalleni ja sanonkin “ häntä valmistellaan”. Nyt kun olen oppinut jotakin vetovoimanlaista, olen jättänyt toiveen myös kumppanuudesta, mutta en ole ollut tarkka laatiessani toivetta ja minulle heitetään kyllä ehdokkaita ja ihastuksen kohteita.
Toiveena on täydellisesti sopiva. Hänen kanssaan haluan jatkaa oppimista ja opettamista.
Nyt tässä vaiheessa elämääni ulkoinen naiseni ja henkinen mieheni yhdistyvät täydellisesti.
Hyvää Puuta ja Vanha nainen hunnigolla...liekö näin?
Joka tapauksessa nyt vuoden 2012 alussa jälleen tiedän vaikka en tiedä mitä....
Odotan mahtavaa tulevaa aikaa.
